perjantai 6. huhtikuuta 2018

Irtokarvoja ilmassa

... ja suussa. Etenkin suussa. 

1.4.2018

Eli kevättä ilmassa! Ensin paistaa aurinko, sitten tulee lisää lunta, räntää ja vettä. Tällä hetkellä hangilla on korkeutta yli 80 cm. Siksipä kesä tuntuu aika kaukaiselta nyt, mutta on se sieltä joka vuosi tainnut tännekin tulla.

Se aika vuodesta, kun hevosten kanssa tulee eniten tehtyä tätä. 1.4.2018

Ilta-auringon kultaama Villis. Valinnanvaikeuden takia näitä on kolme, somasti jemmattuna postauksen kuvien sekaan. 1.4.2018

(Vähän) muutakin on tehty, kuin vain raavittu irtokarvoja hevosista. Villis on jatkanut puskaratsun/maastomopon esikoulua. Kuivaharjoitellaan edelleen, eli selkään ei ole tullut vielä kiivettyä.

29.3.2018

29.3.2018

Satula paneeleiden kanssa. "Hieman" optimistisesti tältä puolen kiristetty uusi pidempi vyö...1.4.2018

1.4.2018
1.4.2018


1.4.2018

Sitten Villis on tehnyt sitä, mistä Villis eniten tykkää. Menee vielä hetki, että pääsee metsään kirmailemaan, mutta käy se tasamaakin kiihdytysalustaksi.

30.3.2018

No nyt on lihavan näköinen pupu. 30.3.2018

30.3.2018

30.3.2018

Viena-mummukka, vauhtia löytyy vieläkin! 30.3.2018

30.3.2018
30.3.2018


Kirmailun jälkeen pörrökarvan alta paljastui melkein hevosen näköinen tyyppi. 30.3.2018

Toinen auringonlaskussa otettu naamakuva. Porkkanan värinen hevonen, porkkanaa vailla. 1.4.2018

Toissa päivänä palattiin sitten vihdoin ajolomaltakin takaisin sorvin ääreen. Ihan ei päästy jatkamaan siitä, mihin pari kuukautta sitten jäätiin, kun varsa tuntui taantuneen enemmänkin parin vuoden takaiseen. Kävely ei oikeastaan ollut vaihtoehto, kun joko kaasu tai jarru tuntui hirttävän kiinni. Yhtään ei kestänyt äänellä myöskään kehua, se kun tarkoittu jostain syystä aina pysähtymistä. No, ihailtiin maisemia ja syljeskeltiin irtokarvoja. Auto kohdattiin ilman ongelmia, jotain positiivista.

4.4.2018
4.4.2018


Seuraavalle ajelulle suunnattiin eilen. Menomatka edettiin kuin täi tervassa, kotiin päin olisi tultu lujempaakin. Uudet ajo-ohjat osoittautuivat varsin käteviksi, voi huoletta antaa pitkät ohjat niiden kahdenkin käyntiaskeleen ajaksi. Nahkaohjia kevyempinä liukuivat ohjasavaimissakin paremmin. Ravipätkällä tuli naurettua taas, on meinaan takaa katsottuna ihan tasan saman näköinen hevonen kuin emänsä. Vauhtiakin tuntuu olevan samaan malliin.

5.4.2018

Sää teki yllä mainitun täyskäännöksen keskiviikon ihanasta auringonpaisteesta, viime öisen räntäsateen kautta tämän päivän vesisateeksi. Pihattolaisten turkinvaihto on jo sillä mallilla, että saivat illalla jo loimet niskaan, höttöinen talviturkki ei tässä vaiheessa vuotta enää riitä pitämään ihoa kuivana. Pari kuukautta vielä, niin pitäisi alkaa olla kohtalaisen kesä, ja hevoset kesäkarvalla!

Kuvamuisto yhdeksän vuoden takaa, 9-vuotias Viena ja 1-vuotias Maisa 7.4.2009.

Kolmas ilta-auringossa otetuista kuvista, tässä aurinko oli juuri painumassa puiden taakse. Kaunis Villinen <3 1.4.2018

Punaturkit päivänpaisteessa. 4.4.2018

Ja Villiksen pakollinen selhvie, pus pus. 4.4.2018

maanantai 26. maaliskuuta 2018

Maaliskuulumiset

22.3.2018

Karvanvaihtoa ja keväthuoltoa, niistä on Villiksen maaliskuu koostunut. Oli rokotus- ja raspauspäivä, ja Villiksen elämän toinen hierontakin. Hassu ja huonokäytöksinen karvaotus sai kehuja käytöksestään, niin viisas näin nuoreksi. Ja mutsikin sai osansa kehuista, periyttänyt hyvää luonnettaan varsaansa. (Siinäpä lause, mitä ei olisi hevillä todeksi uskonut vielä joitakin vuosia sitten.)

Hampaita on vaihdettu nyt ihan tosimielellä. Hymy on mennyt ihan uusiksi, kun keskimmäiset etuhampaat on nyt vaihdettu niin ylhäältä kuin alhaaltakin. Raspaus meni taas ihan mallikkaasti ilman rauhoitusta, pientä terävyyttä oli, mutta ei varsinaisia piikkejä. Viime aikoina valjastuskatoksessa on tehty vähän inhottavia ja tylsiä juttuja vaan, eikä Villis ole enää niin innokkaana menossa hoitopaikalle. Katselee vaan ovilta, että mitähän inhottavaa keksitään tänään. Siispä vastapainoksi on kehitelty kivoja juttuja, Villiksen suosikkeja. Epäilyttävien asioiden koskemista, satulaan tutustumista ja selkäännousuharjoituksia.

Villis tarvitsisi vähän pidemmän mahavyön. (Tai laihdutuskuurin...) 23.3.2018

Postilaatikot on edelleen Villiksen ykkössuosikkeja, ja pikkutamma närkästyy silminnähden, jos lenkillä ei saa käydä koskemassa naapureiden postilaatikoita. Villis on tosin niin rohkea ja reipas, että "koskeminen" tarkoittaa lähinnä raivokasta ravistelua, mistä postilaatikko-poloiset eivät välttämättä ehjinä selviä.

Ehkä jopa prrr seis -käskyä tehokkaampi paikalleenjuurruttamiskikka on edelleen se vieressä hyppely. Molemmin puolin on harjoiteltu jalka jalustimessa vieressä hyppelemistä ja läpsytelty satulaa ja jalustimia. Pientä paksua puttea motivoidaan parhaiten herkuilla, joten hyvästä paikallaan pönöttämisestä saa palkkioksi jotain hyvää.

Selkään ei olla vielä menossa, hiukkasen on takakorkeutta tällä paksulla ja pörröisellä tyypillä. 20.3.2018

23.3.2018

Hieronta oli tasan viikon päästä rokotuksesta, ja sen samaisen viikon verran palvelusväki makasi sängynpohjalla lentsun kourissa. Ihan positiivista siis, että Villis malttoi tällä hierontakerralla seistä paikoillaan paljon paremmin, eikä kaivautunut katoksen betonin läpi hokkeineen. Uutena juttuna tällä kerralla hierojalla oli mukana jakkara, eikä siinä mitään. Parasta oli taas jalkahieronta, hieronnan ainoat hetket, jolloin Villis ihan oikeasti rentoutui nauttimaan. Jos tältä varsalta kysytään, olisi seuraava hieronta pelkkää jalkojen hierontaa ja joka puolelta taputtelua. Karvanvaihtokin alkoi sopivasti, ja vielä aamulla puhdasturkkinen varsa oli kuorruttanut itsensä sähköiseen puruun päivänokosilla. Oli siinä harjaamista ennen hierontaa!

Pakollinen mustaa valkoisella -kuva Villiksen hierontakortista. (Toisen hierontakerran hierojan maistelua ei huomioitu tässä)

Ja pakolliset kuvamuistot vuosien takaa, tässä Viena maaliskuisen varsamahansa kanssa 23.3.2015.

Ja ihana, ihana Villis pörrötukassaan! 21.3.2016

Yksi elämänvaihe tuli päätökseen maaliskuussa. Maailman paras maastomopo, lämminveriruuna Nestori saateltiin viimeiselle matkalleen. 18-vuotiaaksi ehtinyt ruuna reipas ilostutti viimeiset vuotensa ylläpitäjiään. Nyt, kun uuden kodin etsiminen olisi tullut taas ajankohtaiseksi, päästettiin rakas ruuna pois. Ei tarvitse enää vanhoilla päivillä sopeutua uuteen paikkaan ja uusiin ihmisiin. Viimeisinä yhteisinä hetkinä tuli niin elävästi mieleen se päivä, kun ruuna kotiin haettiin. Kahdeksan vuotta, yksi silmänräpäys vain. Aina yhtä luottavainen ja kiltti kaveri, korvat hörössä kohti uusia seikkailuja. Ihanat yhteiset vuodet vietettiin, nyt elämä jatkuu ilman Nestoria. Monia kultaisia muistoja rikkaampana. 

9.8.2013
<3 29.4.2012


Sulevi ja Nestori, paras parivaljakko, 11.2.2011. Taas yhdessä, siellä jossain.

Onneksi on kotona neljä kappaletta terapiaeläimiä. Tuhotytöt, jotka järjestivät muuta mietittävää jo kotimatkan aikana. Oli aamulla lähtiessä unohtunut laittaa sähköt päälle, ja joku erityisen reipas ja omatoiminen hevoseläin oli vapauttanut koko lauman pihalle. Villis on näppärä aukaisemaan kahvoja, joten syyttävä sormi osoittaa siihen suuntaan. Kaikki veräjän langat olivat ehjiä, kahvat vaan siististi aukaistu. Viena oli ensimmäisenä vastassa, muu jengi seurasi laukalla perässä. Mahat täynnä heiniä, suoraan paalista nautittuna. Onneksi ovat tottuneet hengailemaan pihallakin, eikä lauman johtajaa saisi lahjottuakaan omin nokkinensa tielle lähtemään. Ja mihinkä sitä, heinäpaalilta.

23.3.2018

23.3.2018

Villikselle taitaa jäädä ne Nestorin suuret saappaat täytettäviksi. Ehkä joskus tästä persoonallisesta pikkuhevosesta tulee se luottotyyppi, paras kaveri, jonka kanssa voi harrastaa mitä vaan. Ja jos ei, niin ainakin meillä on hauska yhteinen matka, haaveesta hevoskaveriksi.

20.3.2018

22.3.2018

maanantai 5. maaliskuuta 2018

Kevätvillit

Tai kevättalvivillit. Oikea kevät on vielä aika kaukana, hanget korkeat ja pakkanen paukkuu, mutta aurinko lämmittää jo. Ja lämpimässä kevätauringonpaisteessa ladataan akut niin, että varmasti villittää!

Korvat niskassa ja häntä suorana, täysiä meneminen on totista puuhaa. 3.3.2018

Joku on ihan vähän pörröinen. Ihan vähän. 4.3.2018

Mutsin kanssa iltapäiväheiniä odottelemassa. 4.3.2018

Villis on äkkiseltään jo ihan hevosen näköinen. Hauska nähdä, mitä kaiken tuon turkin alta kesällä kuoriutuu! 3.3.2018

Jos ei ole näytävää tukkaa, voi leveillä komeasti liehuvalla parralla! 4.3.2018

3.3.2018

3.3.2018

4.3.2018

4.3.2018

3.3.2018

Voi hyvänen noita rintakarvoja! :-D 3.3.2018

Suurin osa kuvista on näitä, kun Villiksen mielestä parasta on juosta täysiä luokse. Ihmisestä se ei ole kauhean kivaa. 3.3.2018

Söpösiä suomalaisia. Harvinaiset kaksi yhteiskuvaa, joissa Vienallakin on korvat hörössä! 2.3.2018

4.3.2018

4.3.2018

3.3.2018

3.3.2018

Eväät mukaan ja menoksi, kevättä kohti! 4.3.2018