torstai 3. toukokuuta 2018

Toukokuu

29.4.2018

Seitsemän vuotta sitten toukokuussa otettiin ensimmäinen haparoiva askel hevosblogien maailmaan. Kavioiden kopsetta & koparoiden naksetta -blogin ensimmäisessä blogitekstissä lupailtiin vähän muutakin kuin tavallisen tylsää hevosblogia(, ehkä).  Kirjoittamisen ja kuvaamisen parissa vietetyt vuodet muokkasivat blogia kuin bloggaajaakin. Kolme vuotta sitten elokuussa blogi tuli tiensä päähän, kun jo ensimmäisessä postauksessa päätähtenä esitelty Nestori lähti uuteen ylläpitokotiinsa.

Tänä keväänä on tuntunut entistä vaikeammalta jatkaa blogin kirjoittamista. Kaikki kuvat on otettu, jutut jo kirjoitettu. Seitsemässä vuodessa moni asia on muuttunut, hevosten laumassakin. Ensin tuli Vilma, sitten Villitti. Sitten lähti Nestori.

Kahden päivän ikäinen Villis. <3 17.6.2015

Ja Villis nyt. Ihan yhtä soma? 25.4.2018

Villis täyttää kesäkuussa 3 vuotta, ja elokuussa Villiksen ikioma blogi tulee sekin kolmevuotiaaksi. Villiksen tähänastinen elämä, ensiaskeleista alkaen, kuvapäiväkirjana tallessa täällä. Blogin lopettaminen on käynyt mielessä viime aikoina useammin ja useammin, mutta vielä sinnitellään. Kolmen, seitsemän tai vielä useamman vuoden päästä on varmasti mukava palata tähänkin hetkeen. Katselemaan kuvia ainakin, jos ei muuta.

Kolme vuotta sitten, masuasukkina. 21.4.2015

Kaksi vuotta sitten, 16.4.2016.

Vuosi sitten, 4.5.2017.

Ja tänä vuonna, 22.4.2018.

Pyöreitäkin vuosia tuli täyteen tänä keväänä. Huhtikuussa tuli täydet 10 vuotta siitä, kun eteläsuomalaisesta tuli pohjoissuomalainen. Ja toukokuu alkoi kolmikymppisenä (pthyi). Maisan, ensimmäisen oman varsan kymppisynttäreitä juhlitaan kesäkuussa. Vierivät, vuodet...

Villis on opetellut seisomaan paikoillaan kuvattavana. Ilmeet on tällaisia, kun kaikki äänet katsotaan merkiksi tulla luokse.

Muistaako joku vielä tätä söpöistä poniinia? Vilma kuusi vuotta sitten, 3.5.2012. *sydänsilmähymiö*

Vilma nyt. Noihin mustiin, suupieliin asti roikkuviin "silmäpusseihin" on helppo samaistua. 29.4.2018

Kurakeleistä huolimatta, nyt alkaa olla vuoden paras aika! Vielä on vähän lunta ja viileitä öitä, eli ei ötököitä. Västäräkitkin saapuivat jo jokin aika sitten, uteliaina pomppivat hevostarhassa. Villis laitettiin vielä viime kuussa hokkikenkään, tilsakumeista sentään luovuttiin. Nyt hiekkatiet ovat sulat ja melkein kuivatkin, kävelylenkillä ei kastu varpaat!

Vappuna käveltiin ihanan aurinkoisessa säässä neljän kilometrin lenkki ihmettelemään uusia maisemia, ja maistelemaan lumen alta paljastuneita varpuja. Muurahaispesissäkin kävi jo vipinä ja vilske. Valoa riittää pitkälle iltaa, joten otsavalonkin saa jättää kohta kesälomalle. Siispä laidunkauden alkua odottelemaan!

25.4.2018

22.4.2018

29.4.2018

P.S. Jos oma melkein-Villis kiinnostaa, niin kannattaa tsekata Villiksen pikkusiskon (i. Trispatti) myynti-ilmoitus!

perjantai 6. huhtikuuta 2018

Irtokarvoja ilmassa

... ja suussa. Etenkin suussa. 

1.4.2018

Eli kevättä ilmassa! Ensin paistaa aurinko, sitten tulee lisää lunta, räntää ja vettä. Tällä hetkellä hangilla on korkeutta yli 80 cm. Siksipä kesä tuntuu aika kaukaiselta nyt, mutta on se sieltä joka vuosi tainnut tännekin tulla.

Se aika vuodesta, kun hevosten kanssa tulee eniten tehtyä tätä. 1.4.2018

Ilta-auringon kultaama Villis. Valinnanvaikeuden takia näitä on kolme, somasti jemmattuna postauksen kuvien sekaan. 1.4.2018

(Vähän) muutakin on tehty, kuin vain raavittu irtokarvoja hevosista. Villis on jatkanut puskaratsun/maastomopon esikoulua. Kuivaharjoitellaan edelleen, eli selkään ei ole tullut vielä kiivettyä.

29.3.2018

29.3.2018

Satula paneeleiden kanssa. "Hieman" optimistisesti tältä puolen kiristetty uusi pidempi vyö...1.4.2018

1.4.2018
1.4.2018


1.4.2018

Sitten Villis on tehnyt sitä, mistä Villis eniten tykkää. Menee vielä hetki, että pääsee metsään kirmailemaan, mutta käy se tasamaakin kiihdytysalustaksi.

30.3.2018

No nyt on lihavan näköinen pupu. 30.3.2018

30.3.2018

30.3.2018

Viena-mummukka, vauhtia löytyy vieläkin! 30.3.2018

30.3.2018
30.3.2018


Kirmailun jälkeen pörrökarvan alta paljastui melkein hevosen näköinen tyyppi. 30.3.2018

Toinen auringonlaskussa otettu naamakuva. Porkkanan värinen hevonen, porkkanaa vailla. 1.4.2018

Toissa päivänä palattiin sitten vihdoin ajolomaltakin takaisin sorvin ääreen. Ihan ei päästy jatkamaan siitä, mihin pari kuukautta sitten jäätiin, kun varsa tuntui taantuneen enemmänkin parin vuoden takaiseen. Kävely ei oikeastaan ollut vaihtoehto, kun joko kaasu tai jarru tuntui hirttävän kiinni. Yhtään ei kestänyt äänellä myöskään kehua, se kun tarkoittu jostain syystä aina pysähtymistä. No, ihailtiin maisemia ja syljeskeltiin irtokarvoja. Auto kohdattiin ilman ongelmia, jotain positiivista.

4.4.2018
4.4.2018


Seuraavalle ajelulle suunnattiin eilen. Menomatka edettiin kuin täi tervassa, kotiin päin olisi tultu lujempaakin. Uudet ajo-ohjat osoittautuivat varsin käteviksi, voi huoletta antaa pitkät ohjat niiden kahdenkin käyntiaskeleen ajaksi. Nahkaohjia kevyempinä liukuivat ohjasavaimissakin paremmin. Ravipätkällä tuli naurettua taas, on meinaan takaa katsottuna ihan tasan saman näköinen hevonen kuin emänsä. Vauhtiakin tuntuu olevan samaan malliin.

5.4.2018

Sää teki yllä mainitun täyskäännöksen keskiviikon ihanasta auringonpaisteesta, viime öisen räntäsateen kautta tämän päivän vesisateeksi. Pihattolaisten turkinvaihto on jo sillä mallilla, että saivat illalla jo loimet niskaan, höttöinen talviturkki ei tässä vaiheessa vuotta enää riitä pitämään ihoa kuivana. Pari kuukautta vielä, niin pitäisi alkaa olla kohtalaisen kesä, ja hevoset kesäkarvalla!

Kuvamuisto yhdeksän vuoden takaa, 9-vuotias Viena ja 1-vuotias Maisa 7.4.2009.

Kolmas ilta-auringossa otetuista kuvista, tässä aurinko oli juuri painumassa puiden taakse. Kaunis Villinen <3 1.4.2018

Punaturkit päivänpaisteessa. 4.4.2018

Ja Villiksen pakollinen selhvie, pus pus. 4.4.2018

maanantai 26. maaliskuuta 2018

Maaliskuulumiset

22.3.2018

Karvanvaihtoa ja keväthuoltoa, niistä on Villiksen maaliskuu koostunut. Oli rokotus- ja raspauspäivä, ja Villiksen elämän toinen hierontakin. Hassu ja huonokäytöksinen karvaotus sai kehuja käytöksestään, niin viisas näin nuoreksi. Ja mutsikin sai osansa kehuista, periyttänyt hyvää luonnettaan varsaansa. (Siinäpä lause, mitä ei olisi hevillä todeksi uskonut vielä joitakin vuosia sitten.)

Hampaita on vaihdettu nyt ihan tosimielellä. Hymy on mennyt ihan uusiksi, kun keskimmäiset etuhampaat on nyt vaihdettu niin ylhäältä kuin alhaaltakin. Raspaus meni taas ihan mallikkaasti ilman rauhoitusta, pientä terävyyttä oli, mutta ei varsinaisia piikkejä. Viime aikoina valjastuskatoksessa on tehty vähän inhottavia ja tylsiä juttuja vaan, eikä Villis ole enää niin innokkaana menossa hoitopaikalle. Katselee vaan ovilta, että mitähän inhottavaa keksitään tänään. Siispä vastapainoksi on kehitelty kivoja juttuja, Villiksen suosikkeja. Epäilyttävien asioiden koskemista, satulaan tutustumista ja selkäännousuharjoituksia.

Villis tarvitsisi vähän pidemmän mahavyön. (Tai laihdutuskuurin...) 23.3.2018

Postilaatikot on edelleen Villiksen ykkössuosikkeja, ja pikkutamma närkästyy silminnähden, jos lenkillä ei saa käydä koskemassa naapureiden postilaatikoita. Villis on tosin niin rohkea ja reipas, että "koskeminen" tarkoittaa lähinnä raivokasta ravistelua, mistä postilaatikko-poloiset eivät välttämättä ehjinä selviä.

Ehkä jopa prrr seis -käskyä tehokkaampi paikalleenjuurruttamiskikka on edelleen se vieressä hyppely. Molemmin puolin on harjoiteltu jalka jalustimessa vieressä hyppelemistä ja läpsytelty satulaa ja jalustimia. Pientä paksua puttea motivoidaan parhaiten herkuilla, joten hyvästä paikallaan pönöttämisestä saa palkkioksi jotain hyvää.

Selkään ei olla vielä menossa, hiukkasen on takakorkeutta tällä paksulla ja pörröisellä tyypillä. 20.3.2018

23.3.2018

Hieronta oli tasan viikon päästä rokotuksesta, ja sen samaisen viikon verran palvelusväki makasi sängynpohjalla lentsun kourissa. Ihan positiivista siis, että Villis malttoi tällä hierontakerralla seistä paikoillaan paljon paremmin, eikä kaivautunut katoksen betonin läpi hokkeineen. Uutena juttuna tällä kerralla hierojalla oli mukana jakkara, eikä siinä mitään. Parasta oli taas jalkahieronta, hieronnan ainoat hetket, jolloin Villis ihan oikeasti rentoutui nauttimaan. Jos tältä varsalta kysytään, olisi seuraava hieronta pelkkää jalkojen hierontaa ja joka puolelta taputtelua. Karvanvaihtokin alkoi sopivasti, ja vielä aamulla puhdasturkkinen varsa oli kuorruttanut itsensä sähköiseen puruun päivänokosilla. Oli siinä harjaamista ennen hierontaa!

Pakollinen mustaa valkoisella -kuva Villiksen hierontakortista. (Toisen hierontakerran hierojan maistelua ei huomioitu tässä)

Ja pakolliset kuvamuistot vuosien takaa, tässä Viena maaliskuisen varsamahansa kanssa 23.3.2015.

Ja ihana, ihana Villis pörrötukassaan! 21.3.2016

Yksi elämänvaihe tuli päätökseen maaliskuussa. Maailman paras maastomopo, lämminveriruuna Nestori saateltiin viimeiselle matkalleen. 18-vuotiaaksi ehtinyt ruuna reipas ilostutti viimeiset vuotensa ylläpitäjiään. Nyt, kun uuden kodin etsiminen olisi tullut taas ajankohtaiseksi, päästettiin rakas ruuna pois. Ei tarvitse enää vanhoilla päivillä sopeutua uuteen paikkaan ja uusiin ihmisiin. Viimeisinä yhteisinä hetkinä tuli niin elävästi mieleen se päivä, kun ruuna kotiin haettiin. Kahdeksan vuotta, yksi silmänräpäys vain. Aina yhtä luottavainen ja kiltti kaveri, korvat hörössä kohti uusia seikkailuja. Ihanat yhteiset vuodet vietettiin, nyt elämä jatkuu ilman Nestoria. Monia kultaisia muistoja rikkaampana. 

9.8.2013
<3 29.4.2012


Sulevi ja Nestori, paras parivaljakko, 11.2.2011. Taas yhdessä, siellä jossain.

Onneksi on kotona neljä kappaletta terapiaeläimiä. Tuhotytöt, jotka järjestivät muuta mietittävää jo kotimatkan aikana. Oli aamulla lähtiessä unohtunut laittaa sähköt päälle, ja joku erityisen reipas ja omatoiminen hevoseläin oli vapauttanut koko lauman pihalle. Villis on näppärä aukaisemaan kahvoja, joten syyttävä sormi osoittaa siihen suuntaan. Kaikki veräjän langat olivat ehjiä, kahvat vaan siististi aukaistu. Viena oli ensimmäisenä vastassa, muu jengi seurasi laukalla perässä. Mahat täynnä heiniä, suoraan paalista nautittuna. Onneksi ovat tottuneet hengailemaan pihallakin, eikä lauman johtajaa saisi lahjottuakaan omin nokkinensa tielle lähtemään. Ja mihinkä sitä, heinäpaalilta.

23.3.2018

23.3.2018

Villikselle taitaa jäädä ne Nestorin suuret saappaat täytettäviksi. Ehkä joskus tästä persoonallisesta pikkuhevosesta tulee se luottotyyppi, paras kaveri, jonka kanssa voi harrastaa mitä vaan. Ja jos ei, niin ainakin meillä on hauska yhteinen matka, haaveesta hevoskaveriksi.

20.3.2018

22.3.2018