keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Onni koostuu pienistä asioista

Onnea on se, kun hevonen hirnahtaa veräjällä, kun talon ulko-ovi aukeaa. 


Ja tietenkin se pieni hetki, kun harmaassa marraskuussa aurinkokin pilkahtaa.


Onnellinen on se, joka saa nukkua kunnon yöunet. 
Tai edes jonkinlaiset yöunet. 

Viena, jonka mielestä onni on oikeaan kohtaan osuvat rapsutukset. 

Onni on ruokahalu. Sellainen sopiva ruokahalu. 
Ei sellainen, että ahdetaan aidan ali, yli ja välistä kaikki marraskuinen pakkasruoho ja nokkoset.
Se meinaan vie kaikki ruokahalut. Ja ne yöunet, omistajalta.


Jokainen (epäonninen) hevosenomistaja tietää muutaman asian varmaksi. 
Yksi on se, miten hevoseton on huoleton. Niin ne väittää.
Sitten se, että jos hevonen sairastuu, tapahtuu se usein perjantai-illan ja maanantaiaamun välillä.


Vähän kuin tarina Tuhkimosta, juuri kun kello lyö kaksitoista, hevonen muuttuu kurpitsaksi.

Ei hauskaa. T: Villis

Ei ole aikaa parkumiselle, ei paniikille. Yöunet voi unohtaa.
Hevonen hinaukseen ja kiertämään pilkkopimeää pihapiiriä, raikkaassa räntäsateessa.


 Sitä ei äkkiä uskoisikaan, miten onnelliseksi tulee, kun hevonen kerjää herkkuja.
Tai haluaa pysähtyä syömään. 
Onnenkyyneleitä voi vuodattaa hevosen suutahtaessa, kun sitä syömislupaa ei heru.


Ilonaiheeksi kelpaa sekin, ettei ponilla ole asiaa samoille heinille. 


Jälkeenpäin voi epäonnessakin nähdä aihetta onnellisuudelle.
Ainakin osaa arvostaa ihan eri tavalla sitä normaalia arkea, yöunia, ruokahalua. Hirnahdusta portilta.
Sitäkin, miten kiltisti pieni hevonen kipeänäkin lähti mukaan öiselle retkelle.


Ja etenkin sitä, kun porkkanapalan eteen tehtäisiin melkein mitä vain. <3

keskiviikko 1. marraskuuta 2017

Pakkaskuvapläjäys

31.10.2017

<hehkutus>Upeat säät, mahtavat maisemat ja...</hehkutus> Ihan soma pieni hevonenkin!

Ja jos joku jaksaa selata kuvapaljouden ohi postauksen loppuun, löytyy sieltä videokin. Puolen minuutin fiilistelypätkä ajolenkillä tärisevin käsin kuvattua matskua. Pakkaslumen narina kavioiden alla taisi peittyä kärryjen kolinan alle, mutta maisemat (ne, jotka jäävät pullean punaisen hevosen taakse) ovat ainakin komeat!

30.10.2017

30.10.2017

30.10.2017

Hyvät uudet kaaputtimet se kengittäjä laittoi alle. 30.10.2017

30.10.2017

30.10.2017

30.10.2017

30.10.2017

30.10.2017

30.10.2017

31.10.2017

Maisa otti aurinkoa, kuka arvaa kummalle kyljelle? 31.10.2017

31.10.2017

31.10.2017

31.10.2017

31.10.2017

31.10.2017

31.10.2017

31.10.2017

31.10.2017

31.10.2017

31.10.2017

Tänään lähdettiin tienpäälle testaamaan talvitossuja. Kevyet oli, kahden viikon "lomalta". 1.11.2017

1.11.2017


Ajolenkin jälkeen fiilisteltiin auringonlaskua. Villis ottaisi porkkanoita. 1.11.2017

Partaotus löytyi rapsuttelukaveriksi sen jälkeen, kun ihmisen kädet väsyi. 1.11.2017

<3 1.11.2017

keskiviikko 25. lokakuuta 2017

Kun syksy talveksi muuttui

Vielä viime viikon maanantaina satoi vettä tasaisena tihkusateena. Ei olisi silloin vielä arvannut, että muutamassa päivässä syksyisen sumuinen maisema muuttuu kauniin talviseksi! Etteivät nämä toistaiseksi tämän syksyn viimeiset kuvat jäisi julkaisematta, on tähän kuvaläjäpostaukseen koottu viime viikon metsäfiilikset kuvina. Villitti, niin hyvällä, kuin pahallakin säällä.

22.10.2017

Maanantaina oli vielä näinkin syksyistä. 16.10.2017

20.10.2017

16.10.2017 Pahalla säällä, pahalla päällä?

Paremmalla säällä, eikä sen paremmalla päällä. :-D 22.10.2017

20.10.2017

22.10.2017

16.10.2017

22.10.2017

Villis on löytänyt ravinsa, varsa, joka ennemmin liikkuu laukalla (ja täysiä). 20.10.2017

22.10.2017

16.10.2017

20.10.2017

16.10.2017

22.10.2017

16.10.2017

22.10.2017

16.10.2017

20.10.2017

22.10.2017

16.10.2017

16.10.2017

Neljän päivän päästä näyttikin tältä! 20.10.2017

Maisulikin oli metsässä, vähän sellainen uitettu koira -look. 16.10.2017

20.10.2017

22.10.2017