tiistai 21. heinäkuuta 2015

Kesää kauneimmillaan


Pitkän, pimeän ja kylmän talven aikana ehtii haaveilla tulevasta kesästä ja muistella mennyttä kesää monen monta kertaa. Luonnon tuoksua sateen jälkeen ja sitä, miltä tuntui seistä hetken ihan hiljaa metsässä, kun vesipisarat putoilivat puiden lehdiltä, miten housunlahkeet kastuivat märässä heinikossa ja sumu leijaili ympärillä pieninä pisaroina.


Ehkä ei uskoisikaan, että sen pienen hetken viileässä aamussa oli oikeasti hiljaista.


Viisiviikkoisen varsan elämä on yhä suurempaa seikkailua, pärskyttelyä lätäköissä, kilpajuoksua pääskysten kanssa. Kuin suoraan satukirjasta, kiitäen niityn halki täyttä vauhtia! 

Yhä pidempiä tutkimusretkiä ympäröivään metsään, yhä taidokkaampaa tasapainottelua liukkaalla nurmella, aina vain suurempia loikkia silkasta riemusta! Ja emän huojentunut hörähdys, kun suuri seikkailija palaa retkiltään.


Miten pienistä asioista sitä voikin tulla iloiseksi! Ja samalla niin suuria syitä olla kiitollinen. Hymy leviää huulille väkisinkin, kun saa upottaa sormet varsan pehmoiseen turkkiin.

Kesä, joka tulee olemaan ohi lähes yhtä nopeasti, kuin taianomainen hetki sumuisena kesäaamuna.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti