keskiviikko 26. elokuuta 2015

Viimeinen kesäpäivä


Niin se alkaa olla lopuillaan, kesä, joka ei tuntunut oikein alkavankaan. Melkein kahden viikon ajan onkin saatu nauttia auringonpaisteesta koko alkukesän edestä, ja nyt fiilis on vähän haikea. Vaikka aurinkoisia päiviä vielä tulisikin, alkaa maisena olla niin syksyinen, että kesäpäiviä ne eivät enää taida olla ollenkaan.

Syy haikeuteen ei löydy niinkään siitä, että taas yksi kesä vilahti ohi niin vauhdilla, että hyvä jos ehti auringonpaisteesta ja kukkaloistosta nauttia, vaan siitä, että tämä kesä oli poikkeuksellinen. Ensimmäinen kesä Violan kanssa oli samalla toistaiseksi viimeinen kesä toisen rakkaan hevosystävän kanssa, kun Nestori lähtee ylläpitokotiin ihan näinä päivinä. Päätös oli tietenkin enemmän kuin oikea tässä tilanteessa, ja tuleva ylläpitokoti on juuri oikea Nestorille, mutta onhan se silti äärimmäisen haikeaa. Violalle kuitenkin lauman seura tulee olemaan tärkeintä, eikä se oikein onnistu, jos laumassa on yksi varsallista tammaa ja varsaa jahtaava hevonen. "Ei oikein onnistu", eli ei onnistu ollenkaan. Nestori myös selvästi kaipaa tekemistä ja toimintaa, eikä sitä enää ole ollut sille riittävästi tarjolla täällä meillä. Lisäksi on suuri helpotus, kun lauma tulee jatkossa koostumaan pelkistä tammoista, Nestakin pääsee niin paljon helpommalla, kun ei ole ylityrkkyjä tammoja ympärillä.

Valinta Violan ja Nestorin väliltä tehtiin oikeastaan jo viime keväänä, kun Vienalle oria mietittiin. Silloin kaikki oli tietenkin yhtä suurta kysymysmerkkiä ja jossittelua, ja tämä syksy tuntui olevan niin kaukana, että oli helppoa olla ajattelemattakaan. Ja kaikesta haikeudesta ja asian vaikeudesta huolimatta, ei Villittiä vaihtaisi yhtään mihinkään.

Eilen aamulla metsän reunassa leijaili vielä sumua, ennen kuin aurinko nousi puidenlatvojen ylle.

Onko auringonpaisteesta sitten ehditty ottaa kaikki ilo irti? No ei. Ja kaikki asiat, mitä tänä kesänä piti tehdä, on... Tietenkin vielä tekemättä. Tuttua viime syksyltä, sitä edelliseltä, sitä edelliseltä ja niitä edeltäneiltä, kesä, oli se kuinka lämmin, aurinkoinen ja ihanan tahansa, tuntuu olevan aina liian lyhyt! Viimeisinä kesäpäivinä kamera on onneksi roikkunut kaulassa melkein koko ajan, joten tässä tunnelmia eiliseltä aamulta kuvapläjäyksen merkeissä. On ne vaan niin kauniita, punarautiaat, syksyisen punaisessa auringonpaisteessa!



















17 kommenttia:

  1. Onpa Viola jo iso tyttö! Millaiseen kotiin Nestori menee? Ei nyt tietenkään pakko vastata, mutta olisi kiva tietää odottaako Nestaa harrastepuksuttimen ura vai este- tai kouluratsun ura :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pääosin maastoratsuksi ja ajoon, niin kuin se oli meilläkin. :) Kouluratsua tai estehevosta tuosta ei kyllä taitaisi saada tekemälläkään.

      Poista
  2. Saanko kysyä, että minkä takia Nestori ei saanut sinun luonasi tarpeeksi liikuntaa, johtuiko se olosuhteista (huonot pohjat, kenkä-ongelmat) vai siitä ettet yksinkertaisesti ehtinyt? Oon lukenut Kaviollakoparoilla-blogia kohta 2 vuotta ja tuntuu että aika vähän on tullut Nestorin ratsasteluista ja kärryttelyistä postauksia, ne kun olisivat olleet mukavia! :) Nestori kuitenkin ilmeisesti on terve ettei sekään ole este.
    Vielä kysyn että onko Nestorin ylläpitäjällä blogia tai olisiko muuten mahdollista joskus kertoa Nestorinkin jotain kuulumisia toisessa blogissa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Blogipostauksia Nestorista ei tullut viimeisinä aikoina muutenkaan, ihan jo siitäkin syystä, että nousi hillitön älämölö, kun joskus aikoinaan kirjoitin ajatuksia ruunasta luopumisesta. Lisäksi en koskaan saa ketään kuvaamaan, ja on äärimmäisen tylsä kuvailla yksityiskohtaisia tarinoita tavallisista maastolenkeistä, ja kuvittaa ne tarhapääkuvilla. :D Tähän kesään saakka ruuna on ollut suhteellisen säännöllisellä liikutuksella, pääosin ajolenkkeillen, kun ratsastaminen ei enää minua kiinnosta oikeastaan ollenkaan. Siihen köpöttelyyn, mitä joskus ja jouluna tekee mieli tehdä, passaa Vilma aivan mainiosti, ja Nestori pääsee paikkaan, missä tekemistä on tarjolla useamman ihmisen toimesta!

      En tiedä, aikooko ylläpitäjä kirjoitella blogia, tuskin. Toinen blogini taitaa tulla tiensä päähän tämän kuun lopulla, innostus sen kirjoittamiseen on ollut kadoksissa jo ainakin vuoden verran. Blogin perustin aikoinaan lähinnä kivoja kuvia varten, mutta myös Nestorin kuulumisille, ja jotenkin luonnollisen päätöksensä se blogi saa nyt, kun Nestori muuttaa kotoa pois.

      Poista
    2. Okei, nyt selkisi mullekkin :) Vaikka lopetat toisen blogin kirjoittamisen, niin toivottavasti jätät vanhat postaukset näkyville, niitä kun on monen vanhan lukijan varmasti mukava käydä lukemassa. Itsekkään ole vielä kaikkia ensimmäisiä postauksia lukenut..:)

      Poista
    3. Tarkoitus on laittaa blogi piiloon heti, kun sopimus Blogitallin kanssa päättyy, eli ensi kuun alusta alkaen kirjoitan vain tätä yhtä blogia. :) Puhtaalta pyödältä!

      Poista
    4. Voi harmi! Olisin halunnut lukea vanhoja postauksia mutta sehän on itse sinun päätös

      Poista
  3. Onko nesta tulossa vielä takaisin joskus? Siis esim parin vuoden päästä kun viola on jo isompi

    VastaaPoista
  4. Voi kun teillä on hienot punaiset, ihania kuvia! Niin on kesäisen näköinen ilma, mutta nyt kun katsoo ulos, ei ihan samalta näytä... On se kyllä emänsä näköinen.

    Teillä ei ole ihan niin rajulta näytä tuo vauvakarvan lähtö mitä Willellä - raasulla kun on niin eri värinen aikuiskarva! On kyllä ihanan punainen tuo Violan sävy. Ja kiitos, näemmä ollaan päästy suostuttelupalkkiin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt ei oikein uskoisikaan, että vielä pari päivää sitten näytti tosiaan tuolta, kun vettä tulee taivaan täydeltä ja on niin harmaata, niin harmaata... No, onneksi jäi kuvat todisteeksi, menneenäkin kesänä oli joitakin oikeasti aurinkoisia päiviä! :D

      Hassua, miten maku hevosvärien suhteen muuttuu, Vilmasta toivoin muka oikein tummaa raudikkoa ilman vähäisintäkään vivahdetta punaiseen - no, eihän siitä sellaista tullut :D - ja Violasta haluaisin ihan tulipunaisen. Siksi onkni ehtinyt jo vähän harmittaa, kun vauvatukan juuresta näyttäisi kasvavan ihan eri väriset jouhet. Hauskahan näitä on seurailla, usen tämä ensimmäinen karva varsakarvan jälkeen on kuulemma "lopullista" väriä tummempi, eli voi vielä olla, että tuosta ipanasta tulee emänsä värinen... Mikä ei nyt kamalan huono vaihtoehto ole kyllä sekään. :D Olisi nyt vain mahdollisimman punainen sitten vaan. (Eli saadaan varmaan se harmahtava tummanraudikko sitten lopulta, kun sitä ei olla vaillakaan. :D)

      Aika on mennyt hirmuisen nopeasti! Ensin vertailtiin riimuun totuttelukokemuksia, nyt vaihdetaan varsakarvaa ja kohta tutustutetaan valjaisiin noita ipanoita... :D

      Poista
  5. Hurjan nopeasti kasvaa tuo Viola! Blogin kautta tuntee olevansa jotenkin ihanasti "mukana" varsan kasvussa: muistan kymmenen viikkoa sitten olleeni lomamatkan aikana ranskalaisessa hotellissa selaamassa blogeja ennen nukkumaanmenoa ja silloin näin postauksen jossa kerrot varsan syntyneen. Siitä lähtien on aktiivisesti varsan kasvua blogin kautta seurailtu koko kesän ja nyt vielä koulun alun jälkeenkin. Violasta tulee varmasti hieno hevonen ja on ihan mahtavaa päästä seuraamaan varsan kehittymistä aktiivisen postailusi kautta. Paljon onnea teille tulevaisuuteen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle ihanasta kommentista! :) Mahtavaa, että kiinnostuneita lukijoita löytyy Villitin tarinallekin, ihan alkumetreiltä alkaen!

      Poista
  6. Haastoin sinut blogissani emiis-life.blogspot.fi

    Viola on kyllä aivan ihana ja Viena myös varmaan todella hyvä emä. Matkaanne on ollut mukava seurata. Blogiasi aloin lukemaan viime vuonnna, kai lokakuussa. Siis sitä toista ja nyt luen molempia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Emmi haasteesta ja kommentista! Viola ja Viena ovat kyllä mainio parivaljakko, näiden touhuja seuraillessa ei tule tylsää. :)

      Poista
  7. Ihana Viola! Sopii väriltään syksyisiin maisemiin kuin nenä päähän :) Mitäs luulet, miten Viola mahtaa reagoida poroihin? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anonyymi! :) En usko, että poroihin tutustumisen kanssa tulee mitään ongelmia, kun lauma ympärillä niistä ei välitä ollenkaan. Jännä välillä seurailla kahden erilaisen pakoeläinlajin "yhteiseloa", jos hevoset säikähtävät jotakin, ei se säikähdys tartu poroihin, eivätkä hevoset kuin vähän katsele, jos porot säikähtävät jotakin ja alkaa tohina aitauksessa! Yhdellä porolla jäi kerran pala heinäpaalin muovia sarviinsa, ja sitten vietiin koko porotokkaa, suhinasarvi tuli perässä ja muut pinkoivat karkuun. Hevoset katselivat, että on nuo hulluja nuo porot... :D

      Poista