keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Ilta-auringossa


Näin sateisen harmaana päivänä tuntuu, kuin olisi pidempikin aika ihanan aurinkoisista päivistä, vaikka vielä eilen saatiin nautiskella kauniista Suomen syksystä suloisimmillaan. Aurinko lämmitti mukavasti, kehysti punaraudikot kultareunuksin ja kaiken kruunasi ne noin miljoona ötökkää, jotka änkesivät iholle niin hevosten, kuin ihmistenkin riemuksi... Syksyn upeaa valoa ja väriloistoa tulee varmasti ikävä talvella, mutta eihän sitä malttaisi enää odottaa, että päästäisiin erilleen niistä pistävistä ja purevista kavereista!

Eilisten metsäkirmailujen välillä kolmekuinen Villitti ehti emänsä kanssa hetken laiduntaa komeassa valossa kauniiden maisemien ympäröiminä. Unohdetaan sadepäivät ja synkkyys, tällaisena haluan tämän syksyn muistaa!
















2 kommenttia:

  1. Apua, kuinka isolta Viola jo näyttääkään Vienan rinnalla! Niin ne pikkuiset kasvaa nopeasti... Ja aivan upeita kuvia taas kerran :)

    - Anna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anna! :) Hirvittävää kyytiä kyllä kasvaa, vauva-aika oli ohi yhdessä hujauksessa ja nyt Viola on jo niin iso tyttö... Muistan, kun Vilma tuli meille, niin kädet ylsi sitä halatessa ympäri satulavyön kohdalta, Villitti on nyt jo sen kokoinen. Mainio tyyppi, yleensä syö heiniä samalta kasalta Vilman kanssa ja muuten päivisin hengailee Maisan mukana, tänäänkin aamulla Viena oli yksin pihatossa nukkumassa ja ipana tarhan puolella Maisan ja Vilman kanssa. Hauska niitä on seurailla!

      Nyt tuntuu melkein uskomattomalta, että vielä alkuviikosta kelit olivat noin kauniit ja puissakin lehtiä! Syysmyrsky teki tehtävänsä ja nyt maisemat ovat hyvinkin ankeat, varsinkin sadesäällä... :) No, ihan kivaa se on syksy tällaisenakin, vielä kun tulisi äkkiä sitten talvi!

      Poista