torstai 21. tammikuuta 2016

Talven taikaa


Eilen sää oli suorastaan taianomainen, matalalta paistanut aurinko maalasi maiseman satumaiseksi, jättäen varjot syvän sinisiksi, samalla kun Violan punainen turkki sai oman, entistä punaisemman silauksensa. Suomen talvea kauneimmillaan! Ja olihan kylmä... Villis tosin todisti, että virtaa riittää vielä yli parinkymmenen asteen pakkasessakin lystinpitoon, eikä kaikki energia mene kasvamisen lisäksi siihen lämpimänä pysymiseen. Onneksi meno oli Violaksi jopa rauhallista, ja parin näyttävän lumi pöllyten, häntä suorana juostun kierroksen jälkeen Violakin keskittyi olennaiseen, talvisen luonnon säilömien herkkujen syömiseen.

Yksi omista suosikeistani, samainen kuva pääsi myös blogin uuteen ulkoasuun.



Pakkaspäivissä ei ole mitään muuta vikaa kuin se, että itse ei tarkene. Hevosten tarkenemista ja käyttäytymistä pakkaspäivinä tulee toki tarkkailtua edelleen, mutta lisääntyneen korsirehun syömisen lisäksi oikeastaan mikään ei muutu. Ja Maisalla ei sekään, poni kun ahtaa heinää niinä vähän lauhempinakin päivinä ihan kiitettäviä määriä. Eilisen -25 °C oli vielä aivan siedettävä, illaksi pakkanen kiri seitsemällä asteella, onneksi luvassa on viimein niitä oikeasti lauhoja päiviä!




Talven pimeimmistä päivistä päivän pituus on peräti kaksinkertaistunut, eikä tämä lisääntynyt valoisuus ole jäänyt hevosiltakaan huomaamatta. Maisa on päättänyt luopua pisimmistä suojakarvoistaan, kukapa niitä enää tarvitsisikaan, onneksi tahti on vielä niin hidas, ettei pelkoa palelemisesta ole, kiitos jäljelle jäävän mammuttiturkin ja aivan liian paksun rasvakerroksen. Loimia ei ole tarvinnut tänä talvena pakkasta vastaan viritellä, kun porukan perinteisesti huonoturkkisin hevonen asustelee muualla. Nestorin hassu karvankasvatus ja -vaihto olikin aina aivan erilainen kuin lauman tammoilla, jotka aloittavat turkin kasvatuksen hyvissä ajoin, ja heti vuodenvaihteen jälkeen alkaa karvanvaihto. Nestorin turkki tuntui saavan lisää pituutta aina kevättalveen asti, karvanvaihto alkoi porukan viimeisenä, mutta silti Nestori oli aina ensimmäisenä komealla kesäpinnalla.

Violan muhkeasta mammuttiturkista on vasta ihan muutama yksittäinen karva irti, emänsä pitää sitäkin tiukemmin kiinni turkistaan.

Tätä taustaa katseltiin kaihoisasti, sinne kun olisi saanut vaikka kauniin kimon poseeraamaan. Villis vain vilahti vauhdilla ohi!

Joissain kuvissa Viola on jo niin ison hevosen näköinen!

Ja joissain juuri sen näköinen, että ruoka-aikaan on oltu kotona...


Vaikka pakkasta vastaan varsinaisesti ei olekaan tarvinnut loimittaa, on Villis joutunut toden teolla harjoittelemaan loimiin pukeutumista. Varsassa kun on virtaa juuri niin paljon, että se kirmaa vuoroin hangessa, vuoroin vaihtelevalla metsänpohjalla hyppien ja loikkien niin kauan, että kuumahan siinä tulee. Pakkasessa märän turkin kanssa seisoskelussa ei tietenkään ole mitään järkeä, joten juoksentelujensa päätteeksi Viola on saanut niskaansa kerroksen kuivatusloimia. Maisan suurin fleeceloimi riittää pituudeltaan, ja sen päälle Viola saa Vilmalta perityn 125 -kokoisen sadeloimen. Tällä yhdistelmällä turkki kuivuu ja varsa pysyy lämpimänä, loimien alta saa hetken päästä kuoria kuivan varsan, jonka turkki on taas valmiina vastaanottamaan paukkupakkasetkin.

Ensikohtaaminen fleeceloimen kanssa olikin järkytys, rapiseva ja kahiseva sadeloimi on tuttu juttu, mutta mikä oli se äänettömästi lähestyvä sininen hirvitys?!



Pupuloikkaa!

Ja aikaisempaan postaukseen ja jänöjussin jalanjälkiin viitatakseni, erään vieterijäniksen jälkijono hangella!


Kaikkeen onneksi tottuu, jopa siihen pelottavaan kuivatusloimeen. Vilman vanha sadeloimi oli Vilmalla käytössä vasta 1-vuotiskeväällä, ja aikamoinen teltta silloinkin, Violalle se alkaa olla hyvinkin sopiva, vaikka mahavöissä samat solmut onkin, kuin Vilmalla aikanaan. Vilma oli saman ikäisenä kaikin puolin pienempi kuin Viola, riimukin oli shettiskokoa! Vilma oli myös aavistuksen rauhallisempaa mallia, eikä sillä ollut ollenkaan niin paljon omia mielipiteitä, kuin Violalla.

Kaksi vuotta sitten kevättalvella isäntä totesi, että jos sieltä tulisi orivarsa, niin senhän voi aina ruunata, mutta mitäs sitten, jos sieltä tuleekin tammavarsa... Tässä vaiheessa on vielä vähän vaikea sanoa, mutta ehkä Viola ei ole aivan yhtä kovaluontoinen kuin emänsä, jonka luonteesta on vuosien varrella pahin särmä kulunut jo poiskin!




Myös tämä punaturkki sopi näihin maisemiin, riimuineen päivineen!

Facebook muistutti, että tasan vuosi sitten laskeskeltiin päiviä ja tunnusteltiin mahaa, Vienan tiineyttä oli takana 200 päivää.

"Jos Viena kantaa tätä varsaa yhtä kauan kuin ensimmäistään, on tiineysvuorokausia edessä vielä 145. Toisaalta Vienan ensimmäinen varsa oli ori, ja nyt odotetaan peukut pystyssä ja sormet ristissä tammavarsaa, jolloin kantoaika voisi olla lyhyempi. Jos taas laskeskellaan tiineydelle pituutta suomenhevosten keskiarvon mukaan, on päiviä jäljellä 136. Joka tapauksessa tiineyttä on takana pidemmästi kuin edessä, ja tämäkin aika on suorastaan vilahtanut ohitse. Luvassa on vielä pitkiä päiviä ja öitä varsaa odotellessa!"

Miten voikin olla, että siitä on jo vuoden päivät! Vuosi sitten kovasti emänsä mahaa heilutellut varsa on jatkanut samaa kaavaa ulkomaailmassa, ja meno sen kuin kiihtyy kiihtymistään.

Kauniit oli maisemat viime vuonnakin! 21.1.2015

36 kommenttia:

  1. Taas tämä on tätä itseni toistamista, mutta nuo kuvat on kyllä huikeita! Ihana nähdä, miten siellä nautitaan kauniista talvipäivistä. Ja kiva, että pääsee niistä nauttimaan tällä tavalla tietokoneen välityksellä, kun tällä hetkellä valtaosa ajastani menee ikävä kyllä sisätiloissa polveni takia.

    Kiitos palasesta talven riemuja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla, että Villitin talvinen riemu välittyy sinnekin, missä muuten ei talvesta juuri päästä nauttimaan! Ei sitä osaa itse nauttiakaan yksinkertaisesta luksuksesta, siitä, miten voi tulla ja mennä miten ja minne haluaa... No, onneksi aika menee nopeasti, ja kohta olet taas täydessä hevosteluiskussa! :)

      Poista
  2. Teilläpä on ihanat maisemat siellä! Todella hienoja kuvia:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Silja! Maisemat on monesti sellaiset, että eteläläinen ei voi muuta kuin toljottaa suu auki. Ja se valo! Eilen iltarauoka-aikaan, kun mittari näytti 32 pakkasastetta, loisti taivaalla hämmästyttävän kirkkaat revontulet. Harmi, ettei niitä tarennut oikein kauaa (suu auki :D) toljotella, saati yrittää ikuistaa kameralla.

      Tässä samassa paikassa on moni omista suosikkikuvistani, Vilman ja Vienan kuutamokuvat kesäyössä, Viola ja Viena viime syksyn ruskassa, ja sitten tänä talvena kasa kuvia vauhdikkaasta Violasta. :)

      Poista
  3. Tää ulkoasu on mun mielestä ehkä sun blogihistorian paras/hienoin/ovelin/jotain! :D Tykkään kovasti. Niin hurjaa mitä vauhtia aika menee! Jotenkin tuo 200. tiineysvuorokausi jäi sillä lailla mieleen että eikö se ollut eilen... Hui. Ja ihan mahtavia kuvia, taas jälleen kerran Villis elementissään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Kiitos Reetta! Arvaa vaan miten monta kertaa olen vastaavanlaisesta ulkoasusta haaveillut, mutta aina se haave on kaatunut kuvien laatuun, joka ei ole kestänyt suurikokoisena tarkkailua. Ei sillä, että kaikki tämäkään postauksen kuvat sitä kestäisivät, mutta... Onneksi edes joku! :D

      Se tuntuu oikeasti olleen ihan eilen! Se oli samoihin aikoihin, kuin sinun... Ensimmäinen? Kyläilyreissu tänne! Muistatko kun niin tomerana selitin, että se varsa potkii mahassa tosi paljon, ja sitten sieltä ei tuntunut yhtikäs mitään... ;) Ja miten Viena ilmaisi inhotuksensa minuun ja kumiseen hieromasukaan, kun sen mahan alta menin rapsuttamaan. Aina jotenkin hämmentävää katsoa Violaa ja todeta, että siinä se nyt on. Kauhean iso hevonen jo. :D

      Poista
  4. Voi miten Villittejä kuvia ja aivan uskomattoman hieno ulkoasu. Itse olen suunnitellut hiukan saman tyylistä, mutta toistaiseksi se on vielä suunnitelmaksi jäänyt. Ehkäpä tämä motivoisi hiukan omankin ulkoasumuutoksen kanssa :')

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Linnea taas mukavasta kommentista! :) Muiden uudet ulkoasut onneksi innostaa aina itseäkin, onhan se välillä mukava piristää blogin ulkoista ilmettäkin! Kamalan radikaaleihin muutoksiin en halua alkaa, tämä malli kun on harvinaisen kivaksi todettu ja omissa blogeissani seurannut mukana jo vuosia. :D

      Poista
  5. Mie oon niin kade hyvästä kamerasta! Sitten ku isona ja rikkaana miulla on vara ostaa kunnollinen kamera hevoskuvaukseen, nii konsultoin sinuu. :D Ärsyttää kun visioita olis ja sitte tekniikka ei vaan riitä. Sniiisk. Mutta ihana pörriäinen siellä tykittelee menemään! ^.^ Yhtään ei varsakuumetta kyllä hellitä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maiju, tiedän tunteen! :D Onneksi oma kamerakateuteni on tällä hetkellä taakse jäänyttä elämää, on se vaan vähän luvattoman helppoa tuottaa kivaa kuvamateriaalia nyt! Suosittelen kyllä kaikille lämpimästi tätä kokoonpanoa, millä tällä hetkellä liki kaikki blogin kuvat tulee otettua. Eikähän se ole edes kallis sijoitus, kun hankintahinnan voi huoletta jakaa useammalle vuodelle! Toisin kuin hevosenomistajuus, jossa ostohinta on hyvin pieni osa kuluista. ;)

      Mietin vaan, että mikähän auttaisi varsakuumeeseen tulevana kesänä, kun tämäkin varsa on sitten jo olevinaan niin iso ja niitä pieniä koipeliinejä putkahtelee joka paikkaan. Varmaan se, että kulkee katsomassa ja kuvaamassa niitä söpöliinejä mahdollisimman paljon? Joo!

      Poista
  6. Olen tätä blogia seurannut koko sen olemassaoloajan, mutta en ole saanut aikaiseksi kommentoida vielä mitään. Mielummin myöhään, kun ei milloinkaan ;)
    On se kyllä ihana pörröturkki ja kasvanut jo isoksi tytöksi <3
    Nämä talvimaisemat on kyllä ihania! Toki pakkanen voisi vähän lauhtua..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jenna, kun nyt kommentoit! :D Onneksi huomisesta alkaen pakkasen pitäisi tosiaan lauhtua huomattavasti, tarkenisi ulkona tehdäkin jotain muuta jo, kuin seisoa hillittömän toppavaatekasan alla palellen... :D Maisan treenit olisi pitänyt saada jo hyvään käyntiin, mutta ei toivoakaan, että voisi tehdä mitään sen minimammutin kanssa, kun se hikoaa jo ajatuksestakin ja sen turkin kuivaus näillä pakkasilla, ei kiitos... Mutta onneksi kohta on kesä! :D

      Poista
  7. ÄÄh en kestä! Niin ihanat hepot sulla <3! Ja tää ulkoasu.. JOTAIN NIIN IHANAA <3 ! Miten saat tuon taustan viliitin kuvalla? Minkä kokoinen tausta tuo on :) ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Anonyymi! :) Taustakuva on ladattu Imguriin ja sen osoite liitetty blogin HTML-koodiin, en tiedä onko muokkaustyökalu ("Mukauta mallia") muuttunut vuosien varrella, mutta viimeksi kun kokeilin sitä kautta laittaa blogin taustakuvaa, ei sinne kovin suuri kuva mahtunut. Kuva on kooltaan 2056 x 953 px, 643 kt. Tämän pitäisi näyttää kohtalaisen kivalta suuremmillakin näytöillä, mutta toimia samalla myös pienemmillä. Katsoin puhelimella internet-versiota, ja se näytti aivan toimivalta, vaikka Villiksen juoksukuva ei ruudulle ihan kokonaan mahtunutkaan. :)

      Poista
    2. Millä koodilla pitää laittaa html-koodiin :) ? Mun on kyllä pakko suositella tätä blogia miun kavereille, niin ihana blogi !

      Poista
    3. Pääsen helpommalla ontuvine selityksineni, kun linkitän sinulle suoraan Koodikielellä -blogista löytyvät ohjeet! :D Mukava kuulla, että löytyi mieluisaa luettavaa (tai tästä blogista puhuttaessa lähinnä katseltavaa)! :-)

      Poista
  8. Todella upeita kuvia! Kaunis varsa, ja upea uusi ulkoasu :)

    VastaaPoista
  9. Nyt on ulkoasu enemmän kuin paikallaan, ja kuvat ovat aiheuttavat värinää sydämessä (vain positiivisella tavalla!)
    Miksei ykskään mun kasvatti ole ollut tällainen riekkuja?! Ja niitä on kuitenkin jo se 10 tsipaletta maailman saateltu :D Kaikki vaan sellasia lihavia möllöpyllyjä. Turpa heinäkasassa ja kaviot tiukasti maan pinnalla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Nauroin, lihavat möllöpylly -varsat kuulostaa hauskoilta! Ei sillä, että Villis olisi mikään hoikka tyttönen, mutta... ;) Syytän tammavalintaa sitten, kun pitäisi olla mukava tädinkuljetin, jonka kanssa samoilla metsissä, ja onkin jänöloikin liikkuva vauhtihirmu, joka kiitää metsässä niin lujaa, että akka ei pysy kyydissä. Näen niin sieluni silmin itseni istumassa Violan selässä, kun se vetää miljoonaa kuusen ali ja saan ranteen paksuisesta oksasta päin näköä. :D

      Tai mistä sitä tietää, jos ne juoksuvarat ja loikkasarjat on ennalta määrätty, ja kuluvat loppuun tätä tahtia ennen aikuisikää! Ei kamalan huono vaihtoehto olisi sekään! :D

      Kiitos Rosa kommentistasi! Ehkäpä teidän tulevan kesän pikkumusta on sitten hillitön menijä! ;)

      Poista
  10. Ihana tämä ulkoasu! Varsinkin tuo otsikko on niin kekseliäs!

    Onpa Villitti kyllä tosiaan jo iso tyttö. Vastahan se syntyi ja nyt se on jo ihan pienen hevosen näköinen! Niin se aika vaan menee, salakavalasti ja huomaamatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anniina! Tämä taisi olla myös pitkään aikaan helpoin ulkoasu, kun ei tarvinnut syvätä yhtään kuvaa, varma valinta laiskalle! :D

      Aika menee kyllä koko ajan vain nopeammin ja nopeammin. Joskus pikkulapsena vuosi tuntui ehkä maailman pisimmältä ajalta, nyt vuosi on ohi ihan yhdessä hujauksessa! Varsakuvien puuttumista ei ainakaan tarvitse harmitella, vaikka vähän jäikin kaihertamaan se, että pikkuvarsa-ajoilta ei ole juuri yhtään videomateriaalia. Olisi vaan pitänyt sijoittaa videokameraan silloin, olisi enemmän kuin kivaa jo nyt katsella niitä videoita, saati sitten, kun Villis on oikeasti jo aikuinen hevonen!

      Poista
  11. Ihana ulkoasu, varmasti yksi lemppareistani! Tälläistä en olekaan ennen nähnyt blog(e)issasi, tosin en kyllä muuallakaan :D Villitti on aina vaan niin Villitti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Iridis! Sininen tausta ja oranssinpunainen Viola oli vaan niin hyvän näköinen yhdistelmä, että idea uuteen ulkoasuun tuli puolivahingossa. :D Alkutalvesta yritin kasata samalla idealla ulkoasua, mutta kompastuskiveksi tuli kuvien laatu, vähän sinnepäin tarkentunut kuva koko näytön kokoisena ei näyttänyt kamalan kivalta. :D Toisaalta tykkäsin kyllä hirmuisesti kuvaparista, missä kolmen päivän ikäinen ja puolivuotias Villis ravasivat vierekkäin, mutta ehkä vastaavaan banneriin palataan vielä myöhemmin! Olettaen, että jossain vaiheessa vielä Villis suostuu esittelemään raviaankin taas kameran edessä... :D

      Poista
  12. Ihania kuvia! Ja vautsi, tämä uusi ulkoasu on tosi upea! :)

    VastaaPoista
  13. Nää kuvat on vaan niiiiiiin hienoja, Villiksen riehumiseen ei kyllästy ikinä! Jos ei tolla kirmailulla varsasta kasva terve ja kestävä käyttöhevonen niin ei kyllä millään :)

    Mä oon ihan talvifiilistelijä, ja taitaa kyllä Tuupekin olla. Jalkahuolet hävis heti kunnon pakkasten ja lumen tultua, ja nähtiinpä pari viikkoa sitten jopa ihan ennennäkemättömiä pukkeja (mä en siis ees tiennyt että se osaa sellasta!? :D). Nyt se on vaan kuski, jota mahakyytiläisen puolesta hirvittää, ja yrittää vähän hidastaa menoa kun mamma itse kokee olevansa ihan kykenevä vaikka minkälaisiin urheilusuorituksiin... Niin vaan voi vielä 17-vuotiaaksi kääntyneestäkin löytyä ihan uusia vaihteita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. jenny, välillä kyllä tuntuu, kun vauhtia on kolmen pienen hevosen edestä ja maasto alla epätasaista, että kohta jotain sattuu... Mutta joo, voihan se sattua hiekkaneliössäkin, että ei sen puoleen. :D Ja jos sattuu, niin ainakin Villis on saanut toteuttaa itseään ja tehdä sitä, mitä eniten tykkää tehdä! Ja jos ei, niin voisi tosiaan kuvitella, että tällä reseptillä tuo otus tulisi jonkinverran käyttöä kestämään aikuisena. :D

      Hyvä Tuulispää, pitäähän se nimensä veroinen olla sielläkin päin! Ja hyvä, kun jalkahuoletkin jäi taakse! Sitä paitsi sieltä on nyt selvästi tulossa oikein vauhdikas tammavarsa, kun emä muuttui tuollaiseksi! ;)

      Poista
    2. No joo, hevosen omistaminenhan on ikuista tasapainoilua pumpuliin käärimisen ja vauhtiajavaarallisiatilanteita-menon välillä.... :D

      Ja joo, epäilemättä! Ehkä se on se pieni villi tammavarsa joka siellä mahassa kuiskailee mutsilleen riehumisohjeita ja yllyttää jopa karkaamaan kaverin kanssa tarhasta (tosin siinä tapauksessa oli kyllä luultavasti päällimmäisenä syynä olematon sähkövirta langoissa yhdistettynä liian suureen houkutukseen kurotella heinäpaalia aidan toisella puolella, mutta kuitenkin)... :D Mielenkiintosta kyllä nähdä, potkiiko ja heiluuko tämä toinen yksilö mahassa enemmän, kun Huimis oli niin hirveän kiltisti ja hiljaa koko tiineyden ajan, pitäen myös emänsä täsmälleen samassa olotilassa.

      Poista
    3. Mä oikeasti voisin nyt uskoa siihen, että se maha-asukas sieltä lähettää toiveita, joiden mukaan tamma käyttäytyy! ;) Varsinkin, kun Viena tiineysaikana oli aina meno päällä pois päin kotoa, eikä kotiin millään, ja nyt Villis on tasan samanlainen, ja Viena palautunut normaaliin olotilaansa, tuhatta ja sataa kotiinpäin... :D Tämä on niiin selvä juttu! Katsotaan vaan kesällä sitten, niin teidänkin kohdalla se on just näin! ;)

      Poista
  14. Uskomattoman upeita kuvia! En ole hevosihminen, mutta joudun lukemaan blogiasi näiden huikeiden kuvien takia. En voi jättää katsomatta. Kuvat ovat satumaisia. Kiitos tästä blogista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suuret kiitokset kommentistasi, häkellytti ihan! :)

      Poista
  15. Voi jestas, taas niin henkeäsalpaavia kuvia! Upeita <3 ja upea kuvattava, tätä on suomalainen maisema parhaimmillaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Heidi! :) Aikaisemminkin olen kiitellyt kuvista hyviä malleja, nyt voin lisäksi kiittää hyvää kameraa, ilman niitä ei olisi näitä kuviakaan!

      Poista
  16. Ompas tosiaan hieno valaistus kuvissa, upeita! Ja ulkoasu on magee :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Gollii! Nyt, kun on riittänyt taas näitä harmaita talvipäiviä, on kieltämättä vähän ikävä tuota valoa... :D Onneksi sitä on näin isosti esillä blogin ulkoasussa!

      Poista